Viisumihommia ja opiskelujudut

Hellou taas täältä Balin auringon alta!

Päivät menee superlujaa täällä, en kestä! Enää jäljellä on ihan muutama viikko koulua ja sitten onkin kouluhommat taputeltu. Blogi on vähän jäänyt vähemmälle, kun on ollut niin pal kaikkea muuta puuhtailtavaa... sori sorii. Viime aikoina on tullut muun muassa matkustelua sekä Indonesian sisällä, että ulkomailla viisumin uusintahommissa.

Tosiaan hankin Social Visit Visan ennen Balille lähtöäni. Hakeminen oli melko helppoa ja viisumin sai alle viikossa haettua Indonesian suurlähetystöstä Helsingistä. Social Visit Visa oli voimassa kaksi kuukautta, jonka jälkeen oli vaihtoehtona pidentää viisumia Balilla tai käydä ulkomailla pyörähtämässä. Viisumin pidennysoperaatio vaikutti ylipäätään monimutkaiselta hommalta. Siihen olisi kuulunut paljon ihmeellistä säätöä, mitä en tosiaankaan jaksanut tehdä. Huomattavasti helpommalla pääsee, kun lähtee valloittamaan muita Itä-Aasian mestoja! Suomalaiset saavat ilmaisen turistiviisumin Denpasarin lentokentältä, joten ihan turren nimikkeellä täällä virallisesti siis ollaan. :D

Tosiaan tässä postauksessa ajattelin myös kertoa vähän siitä, millaista täällä Balilla on opiskella. Mulla on viisi kurssia Asia Exchangen Bipas-ohjelman kautta. Indonesian language, Indonesian History, Ethnology, Culture and Customs, Environmental Management and Sustainability, International Relations and Communication ja Gobal Marketing. Jokaisesta kurssista on yksi 1,5h tunti viikossa, paitsi Indonesian kielessä kaksi tuntia. Näiden lisäksi joka kurssilla on workshoppeja ja ekskursioita. Kursseihin kuuluvien ekskujen yms lisäksi pitää suorittaa kaksi Balin kulttuurin ekskursiota. Itse suoritin kulttuuriekskut heti alta pois: ensimmäisessä tehtiin perinteisiä hindulaisia palmunlehtiornamentteja ja toisessa mentiin ostamaan perinteiset balilaiset vaatteet, joita käytetään loppuseremoniassa.

palmuornamenttien teko ihan hallussa!

 perinteiset balilaiset kledjut

Kurssien työmäärä vaihtelee tosi paljon. Kielen kurssilla työmäärä riippuu pitkälti opettajasta ja ryhmät menevät eteenpäin todella eri tahdissa. Omassa ryhmässäni on tahti ollut aika chilli, mutta kämppiksieni ryhmässä ollaan menty rytinällä eteenpäin.

Kursseilla on läsnäolopakko ja poissaoloja saa olla kolme kappaletta per kurssi, jonka lisäksi saa olla kolme sairaslomapäivää. Vaikka koulua ei tuntimäärällisesti ole paljoa, kotitehtäviä on kertynyt yllättävän paljon. Jokaisella kurssilla on Case Study - tyyppisiä tehtäviä, jotka ovat käytännössä kotiläksyjä. Esimerkiksi Environmental Management -kurssilla olen yhteensä kirjoittanut monta kymmentä sivua kotitehtäviä. Se on ollut kyllä kieltämättä puuduttavaa, sillä ala ei ole todellakaan lähellä omaa pääainettani ja opiskelukieli on luonnollisesti englanti. Esimerkiksi yhden kotitehtävän aiheena oli lihateollisuus ympäristöongelmana, josta piti kirjoittaa 10 sivun minikandi johdantoineen, abrtraktineen yms. tieteellisen artikkelin rakenteen mukaisesti. Aihe oli kyllä kiinnostava, mutta tuli kyllä kieltämättä vähän negatiivisia muistoja viime syksyisestä kandin puurtamisesta. :D

Kurssien taso on aika yleisesti aika helppoa. Vaikka mikään kursseistani ei ole omaa alaa, ei toistaiseksi ole ollut kauheasti vaikeuksia kokonaisuuksien ymmärtämisessä. Meillä oli noin kuukausi sitten mid-term examit, jotka olivat aika läpihuutojuttu - onneksi. Eniten kuormittavaa opiskelussa on aikaiset herätykset, läsnäolopakko ja vielä kerran ne kotitehtävät. :D Tosiaan koulupäivät alkavat aina mulla 8.30. Alkuaikoina lähdin tuntia aikaisemmin himasta skoballa, sillä aamuruuhkat tuntuivat kreiseiltä. Nykyään puoli tuntia riittää aivan hyvin, mikä kertoo ehkä siitä, että on tullut sopeuduttua paikallisten ajotyyliin. :D

kuvaa meidän kampukselta Jimbaranista

Jos nyt aasinsillalla päästään vielä kulttuurishokkeihin, niin liikenteen lisäksi viime aikoina on alkanut ärsyttämään korruptio ja ns. kusetuskulttuuri. Korruptio näkyy ihan ruohonjuuritasolla esimerkiksi niin, että poliisi ei ole välttämättä ystävä. En ole itse joutunut tekemisiin vielä juurikaan poliisin kanssa, mutta kuulopuheiden mukaan turreilta riistetään korruptiorahaa. Tällaisia tilanteita voi tulla esimerkiksi skobaillessa, jos osuu poliisin ratsiaan. Yliopiston orientaatiopäivinä meille korostettiin, että kannattaa opetella heti alkajaisiksi lause: "Saya mahasiswa di Unud", joka tarjoittaa, että olen yliopisto-opiskelija Udayanan yliopistossa. Tämän lisäksi kehoitettiin maksamaan muutama hilu rahaa, ei kuitenkaan enempää kuin 50 000 rupiaa (noin kolme euroa).

Mutta ylipäätään olen viihtynyt Balilla todella hyvin. Ruoka on superhyvää ja edullista (yes, aion tehdä vielä oman ruokapostauksen Balin menomestoista!), surffaus kivaa, opiskelutyypit mukavia, aurinko toimii, bileet jees ja Bali on loistava sijainti muulle Itä-Aasian valloitukselle.

PS. Tuli yksi hauska fakta mieleen vielä yliopistosta. Meillä on tosiaan pukukoodi, jonka mukaan olkapäät, polvet ja varpaat tulee olla peitettynä. Voin kertoo, että soija.

Selamat malam!

Heipat taas!

Selamat malam vaan eli hyvää iltaa indonesiaksi ;). Koulu on kunnolla lähtenyt käyntiin, mutta tässä postauksessa palaan kuitenkin vähän lomatunnelmiin Galunganin eli hinduloman ajoilta! Eli tosiaan meillä oli orientaatiopäivien jälkeen lomaviikko, sillä paikalliset juhlivat Galungania. Galungan on kaksi kertaa vuodessa, ja silloin balilaiset uskovat kuolleiden sukulaistensa tulevan maan päälle ja sen aikaan järjestetetään kulkueita ja seremonioita joka puolella Balia.

Monet vaihtarit lähtivät loman ajaksi Gileille, mille mekin suunnistettiin villamme suomalaisvahvistusten kanssa ja yhden ruotsalaisen mimmin kera. Gileihin kuuluu kolme saarta: Gili Trawangan, Gili Meno ja Gili Air. Kaksi jälkimmäistä on rauhallisempia, kunnon honeymoonmeininkiä ja ensimmäinen enemmän bilemesta. 

Tosiaan Gili Trawangilla eli Gili T:llä tuli vietettyä neljä päivää. Paikan päälle päästiin speedboatilla, joka lähti liikkeelle aikaisin aamusta, joten herätys oli mukavasti viiden tienoilla. Speedboatilla meni aikaa noin kolme tuntia ja matkat edestakas maksoivat noin 50 euroa. Menomatka meni chillisti aurinkoa ottaen lautan kannella. Joku semi vanha soittolista pauhasi taustalla ja lautalla oli kaljatarjoilu, eli aika rento meno. :D Speedboateissa ei kannata valita kaikista edullisinta vaihtoehtoa. Juuri viime viikolla oli sattunut onnettomuus, missä yhdessä speedboatissa oli tapahtunut räjähdys, joka oli vaatinut kuolonuhrin ja monia loukkaantuneita. Speedboatit ovat kuitenkin kaikista paras tapa edelleen matkustaa Gileille, mutta tässä kohtaa kannattaa ehkä kattoa sitä hintalappua vähän tarkemmin.

Ensimmäinen päivä Gileillä meni chillailessa rannalla ja syödessä - muuhun ei aikaisen herätyksen vuoksi löytynyt oikeen akkuja. Yövyttiin semmoisessa mestassa kuin Surfbar Homestay, jota voin kyllä suositella. Todella edullinen vaihtoehto (maksoi kympin yöltä) ja aamupalaksi saa aivan superhyviä banaanipannareita!

Paluumatkalla meininkiä. Noilla äijillä on kyllä chillein duuni: soittolistan paukutus ja kaljan myyminen (ja juominen:D).

Biitsihommia!

Riippumattochillailua Homestaylla

Seuraavina päivinä päätettiin hankkia kämppikseni kanssa sukelluskortti. Kortin suorittamiseen meni kolme päivää ja sisälsi yhteensä kaksi allassukellusta ja neljä avomerisukellusta. Kokemus vaati todellakin omien rajojen ylittämistä: vaikka mullakin on uintitaustaa, on sukeltaminen ollut itselle aina vähän inhottavaa. Mutta siinä vaiheessa, kun laitteet tulee itselle "mukavaksi", on sukellus mitä parhainta! Nähtiin vaikka mitä; kilppareita (monta), vauvahaita (!!!) ja mm. löydettiin Nemo. Jos siis yhtään kiinnostaa, niin suosittelen kokeilemaan. Myös snorklaus on kuulemma siistiä tuolla, joten vähintäänkin se kannattaa testata.

so coool!

Gilit olivat kyllä kokemisen arvoinen mesta ja sinne tulee varmasti mentyä toistekin! Gili T:llä oli aika paljon turistimeininkiä, mutta saaren toisella puolella pääsi nauttimaan kunnon paratiisimenosta. Myös Gili T:n yöelämä on kuulemma kokemuksen arvoinen, joten se pitää ensi kerralla myös testata mahdollisesti. ;) Ruokapaikat olivat todella hyviä, iso peukku muun muassa night marketille. Night marketeissa on monia pieniä kojuja, joista saat itse koota haluamasi safkan. Tarjolla on ihan kaikkea joka makuun. Suosituksena tosi hyvät vegesagkat! Hintaa tulee alle 2 euroa. Ei paha sanoisin.

Miinuspuolella Gileihin voisin sanoa jopa Balia huonomman hygienian. Vatsa eli vähän omaa elämää kyllä siellä, ja vaivat loppuivat heti villalle päästyämme.

about jokainen joka käy Gileillä, ottaa tän saman kuvan... perusturre

Siinä taas alle parin euron lounasta! Vegesafka mmm

Gilien jälkeen lähinnä vietettiin aikaa villalla ja käytiin lähibiitseillä Ohjelmassa oli myös skobien hankinta, sillä täällä skoballa ajelu nyt on vaan ylivoimaisesti kätevin tapa liikkua. Saatiin tinkimällä hyvä diili kolmeksi kuukaudeksi (n. 130e). Liikenne on tosiaan suurin kulttuurishokki täällä, sillä se on superkaoottista. U-käännöksiä voi tehdä melkeen missä vaan ja ohituksiin saa käyttää luovia ratkaisuja, mm. jalkakäytävällä on ihan ok ajella. :D Mutta uskon, että kaikki menee hyvin, kunhan käyttää kypärää, ei ajele kännissä (!!!) eikä tee mitään muutakaan typeryyksiä.

skobot!

auringonlaskua  lähibiitsi Batu Beligiltä

Bali hoooi!

Hei tyypit!

Ja terkut täältä Balin auringon alta. Ajattelin, että voisin kirjoitella tänne aina silloin tällöin vaihtokuulumisiani. Tällä hetkellä on vapaapäivä koulusta ja halusin jotain tekemistä, joten päätin sitten alkaa skriivaamaan vaihtoblogia. :D

Mitä duunata ennen vaihtoa? Tosiaan opiskelen Turun yliopistossa psykaa nyt neljättä vuotta ja päätin hakea Asia Exchangen kautta vaihtoon Balille. Oman yliopiston vaihtotarjonnasta ei löytynyt mitään superkiinnostavaa kohdetta mieleeni, joten siksi päädyin freemover-vaihtoon. Hakeminen oli helppoa ja vahvistus vaihtopaikasta tuli noin viikon kuluessa, jonka jälkeen pystyi aloittamaan matkajärjestelyt. Asia Exchangen sivuilta löytyy mielestäni kattava lista, mitä vaihtoon lähtevän kannattaa muistaa, joten jos kiinnostaa niin sieltä kannattaa kurkkia lisätietoa! :) Lisäisin listaan myös kansainvälisen ajokortin hankinnan, sillä täällä Balilla kaikista helpoin tapa päästä paikasta toiseen tapahtuu skootterilla. Kannattaa myös vaihtaa jonkun verran euroja paikalliseksi rahaksi, eli Indonesian rupiaksi. Itse vaihdoin noin 600 euroa. Lisäksi suosittelisin ottamaan paljon euroja mukaan, sillä kurssi on täällä parempi kuin Suomessa. Täällä saa kyllä elellä miljonäärin elämää, sillä 1 milj rupiaa on noin 67 euroa. :D Seteleitä siis riittää.

Mitä duunata paikan päällä? Ensimmäiset päivät. Olen ollut täällä Balilla vaihdossa nyt vähän yli kaksi viikkoa ja paljon on ehtinyt tapahtua. Saavuin huudeille muutama päivä ennen yliopiston orientaatiopäiviä ja majoituin hotellissa Kutalla lähellä lentokenttää (Badang Beach Resort). Monet suosittelivat Kutan turistialuetta ekoille päiville, joten sen mukaan varasin neljäksi yöksi hotellin kyseiselle alueelle. Hotellissa maksoi yö noin 20 euroa, joka sisälsi aamupalan ja ilmastoinnin, joten ei paha ollenkaan. Sijainti oli ehkä vähän kaukana Kutan keskustasta, mutta ainakin oli rauhallisella paikalla.

Liittymän hankinta. Ekoina päivinä agendassa oli paikallisen prepaidliittymän hankinta. Paikallisen sim-kortin (Telemkomsel) sain hankittua jo toisena päivänä. Simiin kuului 4g-netti ja puheaikaa. Netti ja puheaika ei ole rajatonta, vaan oman saldon pystyy tsekkaamaan näppälemällä tietyn numerokoodin. Liittymä maksoi 200 000 rupiaa kuukaudelta, eli noin 13 euroa. Voin kertoa, että olo oli aika helpottunut liittymän oston myötä: varsinkin yksin matkustaessa oli vähän orpo olo ilman nettiä (#firstworldproblems). :D

Liikenne. Täällä on suht pitkät etäisyydet paikasta toiseen, mikä tuli itselle vähän yllätyksenä. Julkinen liikenne on aivan lapsen kengissä, joten kuten edellä mainittiin, yleisin matkustusmuoto on skoballa ajelu. Koska ensimmäisinä päivinä en ollut vielä vuokrannut skobaa, liikkuminen paikasta toiseen tapahtui lähinnä uberillä. Olin käyttänyt uberia Helsingissä asuessani useasti, mutten ollut ikinä ollut yksin kyydissä. Täällä Balilla tuntui, että olo oli melkein turvallisempi uberissä kuin normaalissa taksissa. Uberissä kuitenkin tiedossa on kuskin nimi ja kuskin oman auton rekkari. Helppoutta matkustamiseen uberillä myös tuo se, että määränpään voi itse kirjoittaa (vs yrittää kommunikoida kuskin kanssa, joka ei välttämättä osaa englantia) ja matkan etenemistä voi seurata koko ajan gps:n avulla. Lisäksi ubermatkat ovat edullisempia, kuin normitaksin taksat. Iso peukku siis uberille!

Majoitus. Seuraavaksi agendassa oli pitkäaikaisemman majoituksen ja kämppisten etsintä. Suurin osa vaihtareista elelee Balilla villoissa, joissa yleensä on omien huoneiden lisäksi yhteinen keittilö, olohuone ja uima-allas. Monet paikalliset (lähinnä uberkuskit :D) ehdottivat majoitukseksi homestayta, sillä se olisi edullisempi vaihtoehto. Lopulta päädyin villan hunttaukseen, sillä luksuselämä villassa kuulosti houkuttelevammalta. Kämppikset löytyivät Asia Exchangen vaihtareiden facebooksivulta ja yliopistolta. Loppujen lopuksi etsittiin kämppää yhden saksalaisen vaihtarin ja kahden suomalaisen kanssa. Villan etsintä oli aikamoista säätöä, mutta päädyttiin lopulta Kerobokanissa sijaitsevaan aivan mahtavaan villaan! Kerobokan on vähän Kutalta pohjoiseen ja alue on suosittu vaihtareiden keskuudessa muunmuassa loistavan ja edullisen safkan vuoksi. Kouluun meidän villalta menee 40 minuuttia, mutta koulunkäynti ei nyt ehkä se mun pääprioritetti kuitenkaan vaihtovuonna ole. ;)

Tässä vähän siis käytännönjuttuja ekoilta päiviltä! Orientaatiopäivien jälkeen meillä alkoi viikon hinduloma Galungan, jolloin ei ollut opetusta yliopistossa. Lomaviikosta lisää myöhemmin. ;)

Loppuun kuvia meidän ihanalta villalta!