Päivät menee superlujaa täällä, en kestä! Enää jäljellä on ihan muutama viikko koulua ja sitten onkin kouluhommat taputeltu. Blogi on vähän jäänyt vähemmälle, kun on ollut niin pal kaikkea muuta puuhtailtavaa... sori sorii. Viime aikoina on tullut muun muassa matkustelua sekä Indonesian sisällä, että ulkomailla viisumin uusintahommissa.
Tosiaan hankin Social Visit Visan ennen Balille lähtöäni. Hakeminen oli melko helppoa ja viisumin sai alle viikossa haettua Indonesian suurlähetystöstä Helsingistä. Social Visit Visa oli voimassa kaksi kuukautta, jonka jälkeen oli vaihtoehtona pidentää viisumia Balilla tai käydä ulkomailla pyörähtämässä. Viisumin pidennysoperaatio vaikutti ylipäätään monimutkaiselta hommalta. Siihen olisi kuulunut paljon ihmeellistä säätöä, mitä en tosiaankaan jaksanut tehdä. Huomattavasti helpommalla pääsee, kun lähtee valloittamaan muita Itä-Aasian mestoja! Suomalaiset saavat ilmaisen turistiviisumin Denpasarin lentokentältä, joten ihan turren nimikkeellä täällä virallisesti siis ollaan. :D
Tosiaan tässä postauksessa ajattelin myös kertoa vähän siitä, millaista täällä Balilla on opiskella. Mulla on viisi kurssia Asia Exchangen Bipas-ohjelman kautta. Indonesian language, Indonesian History, Ethnology, Culture and Customs, Environmental Management and Sustainability, International Relations and Communication ja Gobal Marketing. Jokaisesta kurssista on yksi 1,5h tunti viikossa, paitsi Indonesian kielessä kaksi tuntia. Näiden lisäksi joka kurssilla on workshoppeja ja ekskursioita. Kursseihin kuuluvien ekskujen yms lisäksi pitää suorittaa kaksi Balin kulttuurin ekskursiota. Itse suoritin kulttuuriekskut heti alta pois: ensimmäisessä tehtiin perinteisiä hindulaisia palmunlehtiornamentteja ja toisessa mentiin ostamaan perinteiset balilaiset vaatteet, joita käytetään loppuseremoniassa.
palmuornamenttien teko ihan hallussa!
perinteiset balilaiset kledjut
Kurssien työmäärä vaihtelee tosi paljon. Kielen kurssilla työmäärä riippuu pitkälti opettajasta ja ryhmät menevät eteenpäin todella eri tahdissa. Omassa ryhmässäni on tahti ollut aika chilli, mutta kämppiksieni ryhmässä ollaan menty rytinällä eteenpäin.
Kursseilla on läsnäolopakko ja poissaoloja saa olla kolme kappaletta per kurssi, jonka lisäksi saa olla kolme sairaslomapäivää. Vaikka koulua ei tuntimäärällisesti ole paljoa, kotitehtäviä on kertynyt yllättävän paljon. Jokaisella kurssilla on Case Study - tyyppisiä tehtäviä, jotka ovat käytännössä kotiläksyjä. Esimerkiksi Environmental Management -kurssilla olen yhteensä kirjoittanut monta kymmentä sivua kotitehtäviä. Se on ollut kyllä kieltämättä puuduttavaa, sillä ala ei ole todellakaan lähellä omaa pääainettani ja opiskelukieli on luonnollisesti englanti. Esimerkiksi yhden kotitehtävän aiheena oli lihateollisuus ympäristöongelmana, josta piti kirjoittaa 10 sivun minikandi johdantoineen, abrtraktineen yms. tieteellisen artikkelin rakenteen mukaisesti. Aihe oli kyllä kiinnostava, mutta tuli kyllä kieltämättä vähän negatiivisia muistoja viime syksyisestä kandin puurtamisesta. :D
Kurssien taso on aika yleisesti aika helppoa. Vaikka mikään kursseistani ei ole omaa alaa, ei toistaiseksi ole ollut kauheasti vaikeuksia kokonaisuuksien ymmärtämisessä. Meillä oli noin kuukausi sitten mid-term examit, jotka olivat aika läpihuutojuttu - onneksi. Eniten kuormittavaa opiskelussa on aikaiset herätykset, läsnäolopakko ja vielä kerran ne kotitehtävät. :D Tosiaan koulupäivät alkavat aina mulla 8.30. Alkuaikoina lähdin tuntia aikaisemmin himasta skoballa, sillä aamuruuhkat tuntuivat kreiseiltä. Nykyään puoli tuntia riittää aivan hyvin, mikä kertoo ehkä siitä, että on tullut sopeuduttua paikallisten ajotyyliin. :D
kuvaa meidän kampukselta Jimbaranista
Jos nyt aasinsillalla päästään vielä kulttuurishokkeihin, niin liikenteen lisäksi viime aikoina on alkanut ärsyttämään korruptio ja ns. kusetuskulttuuri. Korruptio näkyy ihan ruohonjuuritasolla esimerkiksi niin, että poliisi ei ole välttämättä ystävä. En ole itse joutunut tekemisiin vielä juurikaan poliisin kanssa, mutta kuulopuheiden mukaan turreilta riistetään korruptiorahaa. Tällaisia tilanteita voi tulla esimerkiksi skobaillessa, jos osuu poliisin ratsiaan. Yliopiston orientaatiopäivinä meille korostettiin, että kannattaa opetella heti alkajaisiksi lause: "Saya mahasiswa di Unud", joka tarjoittaa, että olen yliopisto-opiskelija Udayanan yliopistossa. Tämän lisäksi kehoitettiin maksamaan muutama hilu rahaa, ei kuitenkaan enempää kuin 50 000 rupiaa (noin kolme euroa).
Mutta ylipäätään olen viihtynyt Balilla todella hyvin. Ruoka on superhyvää ja edullista (yes, aion tehdä vielä oman ruokapostauksen Balin menomestoista!), surffaus kivaa, opiskelutyypit mukavia, aurinko toimii, bileet jees ja Bali on loistava sijainti muulle Itä-Aasian valloitukselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti